Paniikkikohtaukset

Muistan, kun ensimmäisen kerran koin epätodellisen olon, huimasi, sydän alkoi hakata kovenpaa, tuntui, että tipun ja elämä loppuu. Elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus. Vuosien aikana olen saanut monia paniikkikohtauksia ja minulla kesti kauan kunnes opin hillitsemään niitä. Onneksi nykyään kuitenkin voin puhua näistä asioista menneessä muodossa.
En ole käynyt oireiden vuoksi lääkärissä, eikä minulla ole todettu paniikkihäiriötä, mutta oireet ainakin olivat sen suuntaisia.

Eniten se vaikutti aikoinaan ryhmäliikuntaohjaajan työhöni. Olin ohjannut jumppia jo useamman vuoden ilman ongelmia. En koskaan jännittänyt ohjaamista, vaan nautin siitä. Kunnes kerran Bodypump-tunnin alussa aloin tuntea epätodellista oloa ja tiesin, että nyt iskee pakokauhu. Näkökenttäni alkoi kaventua, en saanut kunnolla henkeä ja yhtäkkiä en tuntenut omia raajojani. Laitoin kaiken energiani siihen, että sain pidettyä itseni kasassa, ja jotenkin sain tunnin vedettyä loppuun. Ongelma oli siinä, kun se kerran tapahtui, aloin pelätä joka kerta sen tapahtuvan uudestaan. Ja se oli juuri Bodypump-tunnit johon pelko paniikkikohtauksesta kohdistui, ei muihin tunteihin. Mikä oli toisaalta kummallista, koska pumppia olin ohjannut pisimpään ja eniten.


Ohjasin tästä huolimatta, en halunnut antaa periksi vaikka viikottain stressasin kohtauksen toistumista. Päätin selvittää mistä tämä kaikki johtuu. Aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että nukun tarpeeksi ja mietin myös oliko ruokavaliossani jotain mikä voisi pahentaa oloani. Pistin merkille, että etenkin aamupäivisin kärsin huimauksesta ja hieman ahdistavasta olosta. Sain vinkin, että joillekin kahvi voi laukaista näitä kohtauksia. Päätin kokeeksi luopua rakkaasta kahvista, nähdäkseni helpottuisiko oloni ja näinhän kävi, huimaus ja ahdistava olo katosivat. Olen nyt ollut juomatta kahvia säännöllisesti lähes 3 vuotta. Nyt en edes muista viime kertaa, kun kärsin paniikkikohtauksesta, onneksi.


En ehkä vaikuta tyypiltä jolle voisi tulla tämän tyylisiä ongelmia. En itsekään olisi uskonut, että minulle voisi näin käydä ja siksi se olikin kova pala purtavaksi. Pahinta oli kontrollin menettäminen, epätietoisuus milloin se taas iskee ja mistä kaikki johtuu. Olen pyrkinyt myös menemään rohkeasti erilaisiin tilanteisiin, enkä ole jäänyt pelkäämään ”seuraavaa kertaa”. Tämän on auttanut paljon ja tuonut itsevarmuutta eri tilanteisiin.

Kuvat @akikuvaa

Seuraa myös:
Instagram @avatraining
Snapchat @annivall
Facebook www.facebook.com/anni.personaltraining
Tilaa kanavani Youtubessa: avatraining

Saatat myös pitää näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *